Minustako kasvattaja?

 

Sinulla on kiva tollerinarttu, jolle olet teettänyt PEVISA-tutkimukset OK tuloksilla. Nyt mietit, pitäisikö sinun teettää sillä pennut? Mitä kaikkea pentujen teettämiseen ja kasvattamiseen oikein kuuluu?

Ensinnäkin sinusta tulee pentujen syntymän ja myymisen jälkeen kasvattaja. Olet itsekin ostanut koirasi kasvattajalta, jolta varmasti - ja toivottavasti - kyselit ummet ja lammet pentuusi ja rotuusi liittyen. Vastuullisen kasvattajan tulee olla kiinnostunut kasvattamistaan pennuista niin hyvässä kuin pahassa koko koiran eliniän. Hän on vastuussa koiran hyvinvoinnista ainakin niiltä osin, joihin itse pystyy vaikuttamaan, eli valitessaan vanhempia ja pohtiessaan vanhempien geneettistä terveyttä ja perusluonnetta. Valtavan tärkeässä osassa on valita juuri oikea koti oikealle pennulle. Toivottavasti löydät itsellesi samoja arvoja arvostavan harrastajan tai kasvattajan, jolta voit kysyä kaikkea kasvattamiseen liittyvää. Yhteistyö muiden rodun parissa olevien kanssa on ihan ensiarvoisen tärkeää!

Kennelpiirit järjestävät kasvattajan peruskursseja, joissa käydään läpi muun muassa jalostuksen perusteita, koiran synnytystä ja kasvatukseen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä. Kurssi on myös pakollinen haettaessa kennelnimeä. Kennelnimi on kuin koiran sukunimi, se erottaa ”Mustit ja Bellat” toisistaan ja kertoo, että kasvattaja on hyväksynyt Kennelliiton asettamat hyvän ja vastuullisen koiranpidon ja koirankasvatuksen periaatteet.

Pentuetta miettiessä ensin pitäisi valita yhdistelmän vanhemmat. Ole rehellinen itsellesi arvioidessasi omaa narttuasi. Onko se ollut juuri sellainen kuin toivoitkin? Millaisia pentuja haluaisit saattaa maailmaan? Mitkä ominaisuudet tekevät mielestäsi tollerin?

Pentueen vanhemmiksi pitäisi valikoitua vain terveitä ja hyväluonteisia koiria. Onko nartullasi joitain normaalia elämää haittaavia puolia? Onko sillä allergioita tai tulehdusherkkyyttä? Pelkääkö se jokapäiväisiä ääniä tai onko sillä kammoja? Onko se hyvin arka tavatessaan vieraita ihmisiä? Entä aggressiivisuutta missään tilanteessa? Nämä kaikki on todettu selkeästi perityviksi ominaisuuksiksi, joten on todennäköistä, että pennuilla on näitä samoja piirteitä. Mikään koira ei ole täydellinen, mutta normaalia elämää haittaavat piirteet ovat jalostuksesta poissulkevia asioita.

Jalostuskoirista saa puolueetonta tietoa erilaisista luonnetta mittaavista kokeista kuten MH-luonnekuvaus tai luonnetesti. Tutustu näihin testeihin ja tutki, mitä eri osiot mittaavat koirasta ja miten ne korreloivat normielämässä. Nyt kun olet miettinyt narttusi luonteen vahvuuksia ja missä olisi parantamisen varaa, mieti sille urosta, joka vahvistaisi hyviä puolia ja kompensoisi heikkouksia. Tässäkin apuna on uroksen MH-kuvaus tai luonnetesti. Ja nyt ymmärrät, miksi on niin vaikeaa löytää sopivaa urosta, kun testeissä käyviä koiria on niin vähän!

Ehkä tunnet henkilökohtaisesti nartullesi luonteen puolesta sopivan uroksen, hienoa! Nyt pitäisi kaiken muun mätsätä myös. Vakavien sairauksien geenitestien pitää sopia, esimerkiksi kahta PRA-kantajaa ei voi yhdistää. Myös sukujen terveystilanne pitää olla yhdistelmälle sopiva. Tähän apua saat oman koirasi kasvattajalta, uroksen omistajalta ja uroksen kasvattajalta sekä yhdistyksen jalostustoimikunnalta. Sopivuudella tarkoitetaan riskien minimoimista. Jos molempien, muuten toisilleen sopivien vanhempien lähisukulaisissa on vaikka epilepsiaa, harkitse vielä. Haluatko saada puhelinsoiton vuodenikäisen kasvattisi omistajalta, joka itkien kertoo, miten koira kramppaa lattialla? Itse otit tietoisen riskin yhdistäessäsi pennun vanhemmat.

Tollereiden vitsaus, autoimmuunitaudit ovat ikävä asia tollereita kasvattaessa, tätä kun esiintyy kaikissa suvuissa vaihtelevissa määrin. Tavoitteena on, että pyrkii yhdistämään vanhemmat, joilla riskiä olisi mahdollisimman vähän. Yhteistyö muiden kasvattajien ja harrastajien kanssa on erityisen tärkeää, jotta saat mahdollisimman paljon selville sukujen terveystilannetta, myös muiden kuin autoimmuunisairauksien osalta. Sitoumuskasvattajille pakollisten geenitestien lisäksi tollereilla on olemassa useita muita geenitestejä, kuvantamisia ja tutkimuksia, kuten esimerkiksi selän röntgenkuvaus ja polvitarkastus. Monet näistä tutkimuksista ovat tärkeitä ja hyvä tehdä, mutta voit kayttää omaa harkintaa ja miettiä onko narttusi suvussa esiintynyt näitä sairauksia. Jos on, tutkimukset/testit on ehkä hyvä tehdä. Monet kasvattajat tekevät nämä joka tapauksessa ja suurin hyöty siitä on koko rodun tasolla.

Entä mitä muuta hyvän luonteen ja terveyden osalta haluaisit pennuissa olevan? Haluatko metsästysominaisuuksia? Metsästysominaisuuksia ovat myös toimintakyky, hermorakenne, sopiva pehmeys/kovuus ja periksiantamattomuus. Näitä asioita mietit jo luonteen osalta, eli valitessasi tasapainoista luonnetta, olet jo valinnut myös metsästykseen liittyviä ominaisuuksia, hienoa! Riistaviettiin ja koulutettavuuteen liittyvät myös rodunomaisista kokeista saatavat tulokset. Ne ovat puolueetonta tietoa koiran ominaisuuksista. Riistavietin määrä vaihtelee rodussa runsaasti, joten sitä on yhdistelmästä löydyttävä, jos haluaa metsästysominaisuuksia. Jos kysymääsi urosta käytetään käytännön metsällä, kysy myös tästä tarkemmin, jotta tiedät, miten koira toimii eri tilanteissa ja erilaisilla riistoilla.

Tavoitteletko kaunista tasapainoista ulkonäköä? Ulkonäköön liittyvät valinnat pitäisi olla melko pienessä merkityksessä kokonaisuutta ajatellen, mutta toki tolleri saisi pysyä tolleriksi tunnistettavana pienikokoisimpana noutajana. Yksityiskohtien sijaan pyri hakemaan tervettä liioittelematonta rakennetta, sillä se auttaa koiraa pysymään terveempänä kuin huonolla rakenteella varustettu koira. Koiran pitäisi olla riittävän vahva jaksaakseen työskennellä vaativissa oloissa, mutta se saisi olla kuitenkin riittävän ketterä pystyäkseen työskentelemään pitkäkestoisesti. Myös riittävä kaksinkertainen turkki suojaa kylmässä vedessä. Näyttelytulos kertoo ulkomuodon lisäksi koiran suhtautumisesta vieraan ihmisen käsittelyyn ja isoissa ahtaissa hallinäyttelyissä myös sosiaalisesta paineensietokyvystä.

Urosta kysyessäsi huomaat, että toisilla on joitakin vaatimuksia nartulle, jolle urosta annetaan. Tämä on hyvä asia! Voit itse kuvitella, miltä tuntuu, kun ventovieraan kotisesselle halutaan hintavat pennut, jotka myydään juuri sinun menestyksekkään uroksesi meriiteillä. Miten uroksenomistaja voi tietää, että olet vastuullinen kasvattaja, jos nartullasi on juuri ja juuri minimivaatimukset täytettynä ja et edes aio osallistua kokeisiin/teettää jotain testiä, vaikka uroksella niitä pitää olla? Voit aina korjata tilanteen käymällä vaikka MH-kuvauksessa tai näyttelyssä tai edes yrittää taipumuskoetta, jos vakuutat narttusi hyvää riistaviettiä. Ja jos et saa jotain urosta, älä ota sitä henkilökohtaisesti!

Joskus voi tuntua siltä, ettei ole olemassa sopivaa urosta kaikkien vaatimusten kanssa. Kaikki kasvattajat painivat tämän saman ongelman parissa, mutta yleensä kaikille nartuille löytyy sopiva kumppani, kun tarpeeksi etsii. Mieti, mistä asioista olet valmis tinkimään, kompromisseja joutuu tekemään jokainen kasvattaja.

Löysit lopulta juuri oikean uroksen nartullesi ja olet saattanut maailmaan ensimmäisen kasvattamasi pentueen, onneksi olkoon! Pentujen tullessa luovutusikään sinulla pitäisi olla jonkinnäköinen käsitys pentujen luonteista ja niiden eroista. Valitse pennulle oikea perhe, eikä toisinpäin. Jos pentueessa ei ole yhtään riistasta kiinnostunutta, älä myy metsästäjälle saatesanoilla: ” kyllä se oppii, kun opetat!” Tai myy ääniä pelkäävää ujoa pentua viisilapsiseen kovaääniseen perheeseen. Pennut toki muuttuvat todella paljon pentuiän jälkeen, eikä täysin voi ennustaa, mitä pennusta tulee, mutta tämäkin on riskien minimoimista, jotta koira ei joutuisi vaihtamaan kotia pettyneen omistajan takia.

Ensimmäistä pentuetta myyvä ei välttämättä saa myytyä kaikkia pentuja kokeneisiin aktiiviharrastajaperheisiin, vaan moni menee ensimmäiseksi koiraksi tai ensimmäiseksi harrastelukoiraksi.  Kasvattajalla pitää siis olla näkemystä ja kokemusta monelta eri osa-alueelta. Sinuun turvaudutaan, kun asiat eivät menekään ihan niin kuin piti. Jos käykin niin, että yksi pentu kaikesta riskien minimoimisesta  huolimatta sairastuu, niin sinun pitää olla se asiansa osaava kasvattaja, joka rauhoittaa pennunostajaa ja ottaa selvää sairaudesta ja ohjaa eteenpäin enemmän tietäville. Jos luonteen osalta tuleekin yllätys, kahdesta varmasta koirasta syntyykin pelokas tyyppi, pitäisi sinun olla se tuki ja turva, jolta pennunostaja voi kysyä neuvoa. Vastuullinen kasvattaja myös kertoo asiasta muille rodun kasvattajille, jotta he osaavat ottaa asian huomioon omia yhdistelmiä tehdessään.

Kasvattaminen yleisesti ottaen on antoisaa, silmiä avaavaa ja vastuuta tuovaa puuhaa. Sen parissa voi kokea suuria onnentunteita ja toisinaan se tuo taas suurta surua. Kaiken mennessä hyvin se on helppoa, mutta vaikeuksia kohdatessa pitää olla valmis myös vaikeisiin päätöksiin. Voit joutua lopettamaan viallisia pentuja ja ottamaan isojakin taloudellisia riskejä. Astutus tai siemennys epäonnistuu, joudut teettämään nartulle keisarinleikkauksen, käyttämään tuhansia euroja pentujen tai emon eläinlääkärikuluihin. Voit joutua myös etsimään nuorelle tai aikuiselle kasvatillesi uuden kodin. Vastapainoksi saat joskus elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja onnistumisen tunteita seuratessasi kasvattiesi menestymistä elämässä.

 

Tervetuloa kasvattajaksi!