Tietoa tolleriprojektista suomeksi
(teksti on suomennettu englannista Malin Nilssonin jalostustoimikunnalle toimittamasta tekstistä)
Tollarsjukan
”Tollarsjukan” on ruotsalaistutkijoiden kehittämä yhteisnimitys kahdelle novascotiannoutajilla esiintyvälle immunologiselle sairaudelle. Yhteen sairauteen viittaava nimi on harhaanjohtava, koska nykytietämyksen mukaan Tollarsjukan esiintyy kahtena eri muotona: steroidiresponsiivisena meningiitti-arteriittina (SRMA) ja immuunivälitteisenä reumasairautena (IMRD). Kumpikin sairaus voi esiintyä millä tahansa rodulla, mutta ne ovat yleisempiä novascotiannoutajilla.
SRMA
Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti (SRMA) on aivoja ja selkäydintä ympäröivien kalvojen eli aivokalvojen tulehdus. Steroidiresponsiivisessa meningiitti-arteriitissa (SRMA) aivoja ja selkäydintä ympäröivät aivokalvot tulehtuvat. Sairaus ilmenee yleisimmin nuorilla, 6–18 kuukauden ikäisillä koirilla, mutta sitä voi esiintyä kaikenikäisillä yksilöillä. Kliiniset oireet ilmaantuvat usein äkillisesti, ja niihin kuuluvat niskakipu, haluttomuus liikuttaa niskaa, jäykkä liikkuminen sekä usein kuume ja yleistilan heikkeneminen. Diagnoosi perustuu yleensä kliinisten oireiden, tulehdusta osoittavien verikokeiden ja aivo-selkäydinnesteen (CSF) analyysin yhdistelmään. Aivo-selkäydinnestenäytteessä nähdään tulehduksen merkkejä, kuten kohonneita tulehdussolu- ja proteiinitasoja, mutta ei merkkejä infektiosta. CSF-näytteenotto vaatii kuitenkin koiran nukuttamisen sekä laboratorion, joka pystyy vastaanottamaan ja käsittelemään näytteen välittömästi, minkä vuoksi näytteenotto ei aina ole mahdollista.
SRMA:n syntymekanismi on tuntematon, mutta immuunijärjestelmän uskotaan liittyvän sairauden kehittymiseen.
SRMA:ta hoidetaan kortikosteroideilla, kuten prednisolonilla. Joskus hoitoon lisätään muita immuunijärjestelmän toimintaa muokkaavia lääkkeitä. Hoito aloitetaan suurilla kortisoniannoksilla, mikä aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten lisääntynyttä juomista ja ruokahalua sekä läähätystä. Annosta pienennetään asteittain kuukausien kuluessa, ja sivuvaikutukset yleensä lievittyvät annoksen pienentyessä. Useimmat koirat reagoivat hoitoon hyvin, mutta sairauden uusiutuminen on yleistä. Useimmat koirat paranevat sairaudesta 2–3 vuoden ikään mennessä, ja ennustetta pidetään hyvänä.
IMRD
Immuunivälitteinen reumasairaus (IMRD) on eräs immuunivälitteisen moniniveltulehduksen (IMPA) muodoista. Kuten nimikin kertoo, kyseessä on sairaus, joka aiheuttaa tulehduksen useissa nivelissä. Useimmat koirat ovat 2–6-vuotiaita kliinisten oireiden ilmetessä. Oireet voivat ilmaantua äkillisesti tai kehittyä vähitellen. Yleisimpiä omistajan kuvaamia oireita ovat koiran jäykkä liikkuminen levon jälkeen, eri jalkojen ontuminen eri päivinä tai epäröinti hyppäämisessä sohvalle tai autoon. Jotkut koirat muuttuvat apaattisiksi, ja niillä voi toisinaan olla lievää kuumetta. Myös ihomuutoksia kuonon ympärillä tai korvalehdissä voi esiintyä, mutta ne ovat harvinaisempia. Oireiden vakavuus vaihtelee yksilöllisesti, mutta useimmat omistajat kuvailevat tunnetta siitä, että koirassa on jotain vialla, vaikka he eivät osaakaan tarkasti yksilöidä ongelmaa.
Diagnoosi perustuu tyypillisten kliinisten oireiden yhdistelmään, muiden sairauksien poissulkemiseen (esimerkiksi röntgenkuvauksen avulla) sekä nivelnestenäytteen tutkimiseen. Tärkeä osa tutkimusprosessia on myös tumavasta-aineiden (ANA) määrittäminen.
Sairaus muistuttaa ihmisten systeemistä lupus erythematosusta (SLE), mutta kyseessä ei ole sama sairaus. SLE vaikuttaa useisiin elimiin, kun taas IMRD kohdistuu pääasiassa niveliin ja lihaksiin. IMRD:n hoidossa käytetään useimmiten kortikosteroideja. Lieväoireisia koiria voidaan joskus hoitaa tulehduskipulääkkeillä (NSAID), mutta useimmat tarvitsevat glukokortikoideilla toteutettavaa immunosuppressiivista hoitoa. Hoito kestää usein kuukausia, ja joissakin tapauksissa se on elinikäistä. IMRD on krooninen sairaus, mutta useimmat koirat elävät sairaudestaan huolimatta pitkän ja hyvälaatuisen elämän.
ANA
Tumavasta-aineet (ANA) ovat vasta-aineita, jotka kohdistuvat elimistön omien solujen tumien antigeeneihin. ANA-vasta-aineita voi esiintyä tietyissä immuunijärjestelmään liittyvissä sairauksissa, kuten SLE:ssä ja IMRD:ssä. Lähes kaikilla SLE-potilailla ANA-testitulos on positiivinen (eli verestä voidaan todeta tumavasta-aineita), mutta IMRD:tä sairastavista tollereista noin 70 prosentilla tulos on positiivinen. Tämä tarkoittaa, ettei negatiivinen ANA-testitulos sulje sairautta pois. On hyvin epätavallista, että terveellä koiralla on positiivinen ANA-testitulos. ANA-vasta-aineita ei todeta SRMA:ta sairastavilla koirilla, joten ANA-testaus ei ole tarpeen, kun epäillään SRMA:ta.
Harvinaisissa tapauksissa ANA-vasta-aineita voidaan todeta koirilla, joilla ei ole immuunivälitteistä sairautta; tämä johtuu yleensä yleistyneestä tulehduksesta tai syövästä. Suosittelemme uuden näytteen ottamista 2–3 kuukauden kuluttua, jos koiran ANA-tulos on positiivinen. Hoito ei yleensä vaikuta ANA-tulokseen; vaikka immuunivälitteistä sairautta (IMRD) sairastava koira saa glukokortikoidihoitoa ja toipuu, ANA-positiivisuus säilyy. ANA-tuloksesta ei pystytä päättelemään sairauden ennustetta.
ANA-vasta-aineet määritetään verestä erotetusta seerumista, ja seeruminäytteet voidaan lähettää Uppsalaan laboratorioomme. Jos koira saa näytteenottohetkellä glukokortikoidihoitoa, asiasta on hyvä mainita lähetteessä.
Tolleri-projekti
Helene Hamlin aloitti tolleri-projektin 2000-luvun alussa. Projekti on SLU:n, Uppsalan yliopiston ja Ruotsin Tollarklubbenin yhteistyöprojekti. Vuosien varrella projektiin osallistuneilta tutkijoilta on ilmestynyt useita tieteellisiä julkaisuja. Maria Wilbe teki vuonna 2013 väitöskirjan, joka keskittyi taudin geneettiseen taustaan, ja Hanna Bremer puolusti epidemiologiaa ja autovasta-aineita käsittelevää väitöskirjaansa vuonna 2018. Malin Nilsson on työskennellyt tohtoriopiskelijana projektissa vuodesta 2020 lähtien.
Epidemiologia
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin eri sairauksien esiintyvyyttä tollereilla verrattuna muihin koirarotuihin. Tutkimus perustui Agrian eläinvakuutuksen tietoihin ja siihen osallistui 2 890 tolleria. Tuloksista nähtiin, mitkä sairaudet ovat yleisimpiä rodun sisällä ja mihin sairauksiin tollereilla on suurempi riski verrattuna muihin rotuihin. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että tollereilla on, kuten epäiltiinkin, merkittävästi (tai huomattavasti) suurempi riski sairastua IMRD:hen ja SRMA:han verrattuna muihin tutkimuksessa mukana olleisiin koirarotuihin, mutta samalla kävi ilmi, ettei sairastuneita yksilöitä ole määrällisesti kovin paljoa.
Genetiikka
IMRD:n ja SRMA:n tarkkaa etiologiaa (syytä) ei tunneta, mutta niihin liittyy perinnöllisiä komponentteja. Sairaudet ovat luonteeltaan monitekijäisiä, eli ne syntyvät useiden eri geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. On olemassa erityinen geeniryhmä nimeltä MHC (major histocompatibility complex), joka ohjaa immuunijärjestelmän toimintaan osallistuvien proteiinien, kuten solujen pinnalla olevien tunnistusrakenteiden, muodostumista. . Maria Wilbe yhdessä Hannes Lohen tutkimusryhmän kanssa ovat tutkineet MHC-geenejä sairailla ja terveillä tollereilla. Tutkimuksissa havaittiin, että pohjoismaisilla tollereilla on yhteensä viisi erilaista MHC-varianttia (haplotyyppiä), joista neljä on melko yleisiä ja yksi hyvin harvinainen. (Huom! Sittemmin tollereilta on löydetty yli 10 DLA-haplotyyppiä). Terveisiin koiriin verrattuna yksi variantti esiintyy useammin IMRD:tä sairastavilla koirilla:Tutkimuksessa kyseinen variantti todettiin yli puolella (54,5 %) ANA-positiivisista IMRD-tapauksista, kun taas terveillä verrokeilla esiintyvyys oli noin kolmannes (34,6 %), mikä osoittaa variantin kantajilla olevan kaksinkertainen riski sairastua IMRD:hen. . Lisäksi on osoitettu, että IMRD:n ja SRMA:n esiintymiseen liittyy useita muita geenejä, jotka säätelevät immuunijärjestelmän toimintaa. Muutokset näissä geeneissä voisivat osittain selittää sairauden puhkeamisen. Tähänastisten geenitutkimusten perusteella tiedetään, että IMRD:n ja SRMA:n puhkeamiseen vaikuttavat useat perintötekijät (ei vain MHC-alueen geenit), niiden yhdistelmät sekä todennäköisesti myös tuntemattomat ympäristötekijät. Nykyisillä geenitesteillä ei voida yksiselitteisesti selvittää, tuleeko koira sairastumaan IMRD:hen tai SRMA:han. Lisätutkimuksia tarvitaan sairauksien perinnöllisen taustan selvittämiseksi, jotta voidaan tarkemmin osoittaa, miten erilaiset geenimuutokset ja niiden yhdistelmät johtavat sairauden puhkeamiseen.
Autovasta-aineet
Autovasta-aineet ovat vasta-aineita, jotka kohdistuvat elimistön omiin rakenteisiin. . Tumavasta-aineet (ANA) ovat autovasta-aineita, jotka kohdistuvat solun tuman rakenteisiin. Koirilla ei kuitenkaan vielä täysin tunneta niiden tarkkoja kohderakenteita eikä biologista merkitystä. Ihmisillä voidaan analysoida erilaisia ANA-muotoja, niin sanottuja spesifisiä ANA-vasta-aineita. Jotkin näistä testeistä ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kliinisessä diagnostiikassa. Vuonna 2015 julkaistu tutkimus selvitti spesifisten ANA-vasta-aineiden esiintyvyyttä eri koiraroduilla, mukaan lukien tollerit. Siinä tunnistettiin useita ennestään tunnettuja vasta-aineita sekä sellaisia, joita ei oltu aiemmin koirilla havaittu. Emme kuitenkaan vielä tiedä, mikä merkitys niillä on sairauksien kannalta. Hanna Bremerin vuonna 2018 julkaistu tutkimus toi puolestaan uutta tietoa ILF2- ja ILF3-proteiineja vastaan kohdistuvista autovasta-aineista. Näillä proteiineilla on merkittävä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa.
Käynnissä oleva tutkimus
Hankkeen nykyiset tutkimukset keskittyvät geenien ilmentymiseen ja epigenetiikkaan. Tutkimme geenien ilmentymisen eroja terveiden ja sairaiden tollerien välillä. Geenien ilmentymisellä tarkoitetaan RNA:n tuotantoa. Geenimme koostuvat DNA:sta, jota on solujen tumissa. DNA luetaan ja kopioidaan RNA:ksi. RNA vapautuu solun tumasta ja siirtyy solun ribosomeille, jotka rakentavat proteiineja käyttäen RNA-ketjua mallina. Proteiinit eivät ole vain lihasten rakennusaineita, vaan niistä muodostuu myös muun muassa hormoneja, entsyymejä ja viestiaineita. Tolleriprojektin aiemmissa tutkimuksissa on jo selvitetty, mitkä geenit liittyvät Tollarsjukan-sairauteen. Tavoitteenamme on tutkia, miten näiden geenien muutokset heijastuvat RNA-tasolle. Näin voimme määrittää geeniekspression profiilit ja mitata yksittäisten geenien ilmentymisasteen.
Tutkimme lisäksi epigeneettisiä tekijöitä selvittääksemme, löytyykö terveiden ja sairaiden koirien väliltä eroja, joiden avulla voisimme selvittää pienen osan näiden sairauksien monista ulottuvuuksista. Epigenetiikalla tarkoitetaan mekanismeja, jotka voivat vaikuttaa geenien ilmentymiseen.
Jos tollerisi on sairas
Jos epäilet koirallasi Tollarsjukan-sairautta, suosittelemme ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinlääkäriin tutkimuksia varten. Autamme mielellämme diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Voit aina ottaa meihin yhteyttä, jos sinulla on kysyttävää tollerien sairauksista.
Yhteystiedot
Olemme erittäin kiitollisia kaikista näytteistä, jotka saamme Tollarsjukania sairastavilta tai sitä sairastaviksi epäillyiltä tollereilta. Toivomme saavamme mahdollisuuksien mukaan kaksi putkea seerumia ja yhden putken EDTA-verta. Näytteet tulee lähettää hankkeen lähetelomakkeen ja terveystietolomakkeen kera. Jos koiralla epäillään IMRD-sairautta, voimme tehdä ANA-testin veloituksetta. Ota meihin yhteyttä, jos haluat lisätietoja tästä.
Kiitämme jokaista koiraa ja omistajaa hankkeen mahdollistamisesta – ilman teitä ei olisi tutkimusta!
Parhain terveisin,
Malin Nilsson
Malin Nilsson, Helene Hamlin
PhD student, VMD Senior lecturer, VMD
SLU, Sweden SLU, Sweden