Tollerilla esiintyviä sairauksia

Tollereilla tunnetaan useita sairauksia, joista osan tiedetään olevan perinnöllisiä ja osaa epäillään perinnöllisiksi. Sairauksista useimmat esiintyvät myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajia sairaampi, mutta ei terveempikään rotu. Koiria jalostettaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota perinnöllisiin / perinnöllisiksi epäiltäviin sairauksiin ja niiden välttämiseen. Niinpä onkin ensiarvoisen tärkeää tutkituttaa koiransa (lonkka- ja kyynärkuvaus sekä silmätarkastus, joista jäljempänä), vaikka ei suunnittelisikaan käyttävänsä sitä jalostuksessa. Lisäksi on hyvin tärkeää kertoa avoimesti koiransa mahdollisista sairauksista niin kasvattajalle kuin jalostustoimikunnallekin. Avointa linjaa noudattamalla voimme vaikuttaa jalostukseen ja edistää terveiden tollereiden syntymistä.

Luustosairaudet

LONKKANIVELDYSPLASIAA (HD) eli lonkkanivelen kasvuhäiriötä esiintyy tollereilla jonkin verran. Se periytyy polygeenisesti, eli siihen vaikuttaa useampi geeni. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä on perinteisesti vastustettu röntgenkuvaamalla koirien lonkkia ja valitsemalla jalostukseen vain terveitä yksilöitä. Tutkimusten mukaan huonolonkkainen koira periyttää keskimäärin huonompia lonkkia kuin hyvälonkkainen. Lonkkavika ei oireile varsinkaan sen lievissä asteissa. Vaikeampi lonkkavika yhdistettynä nivelrikkoon taasen voi aiheuttaa varsinkin myöhemmällä iällä ongelmia. Kannattaa myös muistaa, että perintötekijöiden vaikutus lonkkavikaan on noin 30 % luokkaa. Lonkkien kehitykseen vaikuttaa merkittävästi myös koiran ensimmäisten elinviikkojen ruokinta sekä pentuajan liikunta. Lonkkaniveldysplasia luokitellaan seuraavasti:
A - dysplasia vapaa
B - rajatapaus
C - lievä dysplasia
D - Keskivaikea dysplasia
E - Vaikea-asteinen dysplasia

KYYNÄRNIVELEN DYSPLASIA (OD) on lonkkaniveldysplasian tapaan nivelen kasvuhäiriö (osteokondroosi), johon vaikuttavat monet tekijät kuten perimä, ruokinta ja rasitus. Jalostukseen käytettävien koirien kyynärät tulee kuvata kyynärniveldysplasian poiskartoittamiseksi ja muidenkin kuin jalostuskoirien kyynärnivelten kuvaamista suositellaan. Toistaiseksi kyynärniveldysplasia on rodussa melko harvinainen, mutta yleistymistä pyritään vastustamaan käyttämällä kyynäriltään mahdollisimman terveitä yksilöitä jalostukseen. Kyynärniveldysplasiakartoitus tehdään röntenkuvauksella ja koiran tulee olla kuvattaessa vähintään 12 kuukauden ikäinen. Arvosteluasteikko on seuraava:
0 - Normaalit kyynärnivelet
1 - Lievät muutokset
2 - Kohtalaiset muutokset
3 - Voimakkaat muutokset

Perinnöllisiä silmäsairauksia

PRA (progressiivinen retinaali atrofia eli verkkokalvon etenevä surkastuma). PRA:ta esiintyy edelleen lähes kaikissa tollerilinjoissamme, joten sairaita yksilöitä ja sairauden kantajia löytyy lähes jokaisen tollerin sukutaulusta. PRA periytyy resessiivisesti yhden autosomaalisen geenin välityksellä, mikä tarkoittaa, että sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat geenin kantajia. PRA on sairaus, joka aiheuttaa molempien silmien verkkokalvojen surkastumisen, mikä johtaa lopulta koiran sokeutumiseen. Ensimmäisinä oireina ovat koiran hämäräsokeus sekä näkökentän kaventuminen siten, että koira näkee vain suoraan eteensä. Oireiden alkamisikä ja taudin eteneminen vaihtelevat suuresti. Tavallisimmin PRA huomataan 5-7 vuoden ikäisissä tollereissa, mutta sairaus voi puhjeta myös aikaisemmin. Koiran näkökyky alkaa kuitenkin heiketä useimmiten vasta 5-10 vuoden iässä.

PRA-statuksen selvittämiseksi on olemassa geenitesti, jonka avulla pystytään selvittämään jokaisen tollerin kohdalla, onko koira PRA:n suhteen terve (A, ei geenivirhettä), PRA-kantaja (B, yksi geenivirhe) tai PRA-sairas (C-tulos, kaksi geenivirhettä). Sopivilla jalostusvalinnoilla ehkäistään sairaiden koirien syntyminen ja pitkällä tähtäimellä myöskin vähennetään kantajien lukumäärää rodussamme ja testaaminen on siksi suositeltava kaikille jalostusyksilöille.
Suomen novascotiannoutajien PRA-statuksia
Suomenkieliset ohjeet PRA geenimarkkeritestiä varten

CEA eli collie eye anomaly on resessiivisesti periytyvä sairaus. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön on saatava virhegeeni molemmilta vanhemmiltaan. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. Vika on synnynnäinen ja kohdistuu lähinnä silmän kovakalvon ja suonikalvon sikiöaikaiseen muodostumiseen. Kehityshäiriö ilmenee lähinnä silmämunan takimmaisissa osissa. CEA:n voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa silmäpeilillä. CEA:n toteamiseksi silmäpeilauksessa koirat pitäisi tarkastaa jo pentuina, 6 - 10 viikon ikäisinä, koska myöhemmin pigmentti voi peittää CEA:n (koira on silti sairas aikuisena). Koiran tilasta voidaan varmistua vasta, kun se on silmäpeilattu sekä pentuna että aikuisena. CEA ei ole etenevä vika.

CEA jakautuu vaikeusasteen mukaan kolmeen osaan:

  1. CRD eli CH on lievin ja yleisin muoto ja tarkoittaa verkkokalvon vajaakehitystä.
  2. Coloboma on silmänpohjan pullistuma ja on sikiökauden aikainen puutteellinen sulkeutuminen näköhermonystyn tukilevyssä.
  3. Ablatio retinae on CEA:n vakavin muoto. Se tarkoittaa verkkokalvon joko osittaista tai täydellistä irtautumista. Pahin seuraus ablaatiossa onkin sokeus. CEA-tekijä seuraa koiran mukana sen perimässä joko näkyvässä muodossa (sairas,CEA-C), piilossa olevana (kantaja, CEA-B) tai puuttuu kokonaan (geneettisesti terve, CEA-A).

CEA:n testaamisen käytetään nykyisin Optigenin DNA-testiä, joka voidaan tehdä samasta verinäytteestä kuin koiran PRA-testauskin. Yhdistyksen jalostussuosituksissa CEA-testaus ei ole vaatimus jalostuskoirille. Kriteerinä sitoumuskasvattajalistalla ololle on edelleen vaatimus, jonka mukaan muun kuin ulkonäköön vaikuttavan geenin kantajalle käytettävän kumppanin oltava terve. Testiin liittyvät viimeisemmät tieteelliset julkaisut viittaavat testin olevan enemmänkin markkeritesti kuin varsinaisen sairauden testaava testi. Tätä tukee myös muutamat tapaukset, joissa CEA B-koira on saanut silmäpeilauksessa sairaan diagnoosin. Linkki tutkimukseen: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/age.12405/abstract

RD eli verkkokalvon kehityshäiriö on molemminpuolinen silmäsairaus, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen ja sokeuden. RD periytyy resessiivisesti.

HC eli harmaakaihi tarkoittaa mykiön samentumaa. HC voi olla perinnöllinen kehityshäiriö, mutta myös esim. sokeritauti tai tulehdukset voivat aiheuttaa sitä. Jotta kaihia voidaan pitää perinnöllisenä, sen tulee esiintyä molemmissa silmissä, rodulle ominaisessa paikassa linssiä ja useimmiten lisääntyä tai tiivistyä iän myötä. Kaihin periytymismekanismi on vielä tuntematon. Tollereissa on löydetty muutamia kaihitapauksia.

On tärkeätä muistaa, että vaikka edellä mainittu PRA-testi onkin yleistynyt, sillä ei voida todeta RD:tä ja HC:tä, joten silmäpeilaukset ovat jatkossakin tarpeellisia!

Yleisimmät autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairauksilla tarkoitetaan sairauksia, joissa kehon oma puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti hyökätä omaa elimistöä vastaan. Näiden sairauksien periytyvyys on edelleen hämärän peitossa, mutta ilmeisesti alttius sairauden saamiseen periytyy. Oletuksen mukaan tollereilla on jokin immunologinen heikkous, joka voi johtaa sairauden puhkeamiseen. Ympäristöntekijöilläkin ilmeisesti on oma osuutensa sairauden puhkeamiseen. Siksi erilaiset stressitilanteet voivat laukaista sairauden. Puhtaita linjoja ei ole. Sairastuneet koirat ovat useimmiten nuoria; lähes kaikki tunnetut tapaukset ovat ilmenneet ennen toista ikävuotta.

A/M (arthritis/meningitis) eli aivo- tai nivelkalvontulehduksen oireita ovat kova kuume, jäykät liikkeet, niskajäykkyys sekä syömis- ja juomisvaikeudet. Sairaus puhkeaa useimmiten noin 6 - 9 kuukauden ikäisillä pennuilla. Oireet vaihtelevat yksilöittäin. Usein on vaikea erottaa bakteerin aiheuttamaa ja autoimmuunia aivokalvontulehdusta toisistaan. Sairaus voidaan todeta selkäydinnäytteestä. Lääkityksenä käytetään kortisonihoitoa; aluksi isoina annoksina ja määrää pikkuhiljaa vähentäen. Oireet saattavat uusiutua lääkityksen lopettamisen jälkeen, jolloin kuuri uusitaan. Yleensä lääkitys kuitenkin voidaan lopettaa parin vuoden jälkeen eivätkä oireet palaa. Jalostukseen kyseiseen sairauteen sairastunutta koiraa ei kuitenkaan voida käyttää, vaikka oireet häviäisivätkin lääkityksen myötä.

ADDISONIN TAUTI (hypoadrenokortikoidismi) tarkoittaa lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta johtuvaa tautitilaa, jonka seurauksena elimistön energiankäytön kannalta elintärkeän glukoosin aineenvaihdunta häiriintyy. Oireita ovat väsyminen, alakuloisuus, kuumeilu tai alilämpöisyys, ruokahaluttomuus sekä oksentelu ja ripuli. Joskus tauti saattaa puhjeta äkilliseksi kriisiksi. Silloin oireina ovat verenpaineen laskusta johtuva heikkous ja jopa tajuttomuus, alilämpö, ripuli ja elimistön kuivuminen. Taudin oireet ovat epäspesifiset ja niiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Sairaus todetaan verikokeella. Useimmiten koira voi elää täysin normaalia elämää lääkityksen avulla. Nuoruustyypin Addisonin (JADD, juvenile addison disease) periytymismalli on autosomaali resessiivinen epätäydellisellä penetranssilla ja sihen on olemassa geenitesti.

HYPOTHYROIDISMIN eli kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat koiran väsyminen, ihomuutokset sekä karvan elottomuus ja kuivuus. Lisäksi sairaus voi aiheuttaa nartun juoksuaikojen poisjäämistä, ihon kuivumista, karvan lähtöä sekä painon nousua. Sairauden vakavimpia oireita ovat hedelmättömyys, keskenmenot, pienet ja pehmeät kivekset sekä lihasten heikkeneminen ja vastustuskyvyn alentuminen. Koiraa voidaan auttaa lääkehoidolla. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi alkaa koiralla vasta vanhempana, kun kilpirauhasen toiminta hiipuu. Sairaus todetaan verikokein.

HEMOLYYTTINEN ANEMIA on tila jossa, elimistö tuhoaa itse punasoluja. Oireina ovat haluttomuus, väsymys ja vaaleat ikenet. Lisäksi voi esiintyä mustelmia ja oksentelua. Hoidetaan kortisonilla, jolla on saatu hyviä tuloksia.

SLE:n (Systemic Lupus Erythematosis) oireet muistuttavat suuresti muita autoimmuunisairauksia. Sairaus on vaikeasti diagnosoitavissa ja se todetaan useasti muiden sairauksien poissuljennalla. Diagnoosi tehdään veri- ja virtsanäytteistä. SLE:tä joudutaan usein hoitamaan sekä antibiooteilla että kortisonilla.

Muita sairauksia

DEGENERATIIVINEN ENKEFALOPATIA, DE on neurologinen sairaus, johon liittyy tyypillisesti unihäiriöoireita sekä tietyn aivoalueen, häntätumakkeen, kuolio. Häntätumakkeen tuhoutumisesta seuraa usein motorisia ongelmia, joiden lisäksi sairastuneilla koirilla on oppimis- ja/tai keskittymisvaikeuksia. Motoriset ongelmat ilmenevät esimerkiksi hyppäämisvaikeuksina, holtittomina liikkeinä tai kömpelyytenä. Sairaus on luonteeltaan etenevä ja sairaudella on usein kohtalokkaat seuraukset. Siihen ei ole olemassa lääkehoitoa. Degeneratiivinen enkefalopatia diagnosoidaan magneettikuvista, missä näkyy sairaudelle tyypilliset muutokset aivoissa. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti ja siihen on olemassa geenitesti.

LYMFÖDEEMA ilmenee yleensä takajalkojen nivelten turpoamisena. Koira saattaa ontua ja myös kuumeilla. Sairaustila saattaa kuitenkin olla niin lievä, ettei sitä huomata. Diagnoosi tehdään sulkemalla muut mahdolliset sairaudet pois.

EPILEPSIA voi olla joko perinnöllistä, sikiöaikaisesta kehityshäiriöstä johtuvaa, synnytyksen aikana saatua tai traumaperäistä.

Muita tollereilla esiintyviä yksittäisiä sairauksia ovat esimerkiksi sydänviat, maksa- ja munuaissairaudet, syövät sekä chondrodysplasia eli luuston kehityshäiriö (kääpiökasvuisuus).